Historiaa yli sadan vuoden takaa

Sanulla on värikäs jo yli 100 vuotta pitkä historia. Alla historiikkia seuran 90-vuotiselta taipaleelta, teksti on kopioitu tähän vanhoilta nettisivuilta sellaisenaan.


Seuran Historiaa: Saarenkylän nuorisoseura 1907-1997

Johdanto

Tämän 90- vuotishistoriikin ei ole tarkoitus olla kaikenkattava kertomus seuramme menneisyydestä, vaan tällä kertaa teemme pikaisen katsauksen siihen, mitä erityistä on tapahtunut seuramme historiassa eri vuosikymmeninä. Jos tosin joku haluaa tutustua yksityiskohtaisemmin Saarenkylän Nuorisoseuran historiaan, voi halutessaan lainata ja lukea olemassaolevat 50-, 60-, 75-, 80- ja 85- vuotishistoriikit.


1910- LUKU

1880-luvulla alkunsa saanut nuorisoseura-aate saapui Rovaniemen seudulle tämän vuosi-sadan ensimmäisellä vuosikymmenellä. Vuonna 1906 perustettiin Korkalon kylään nuorisoseura. Seuraavan vuoden loppiaisaattona kokoontui Saarenkylän nuorisoa Niemen taloon perustamaan nuorisoseuraa tälle kylälle. Tarkoituksena oli saada nuorisolle muutakin tekemistä kuin nurkkatanssit ja epäsuotava kortinpeluu. Saarenkylän nuorisoseurasta tuli aluksi Vojakkalan nuorisoseuran haaraosasto, koska ihan uusia aatteellisia yhdistyksiä ei ollut lupa siihen aikaan perustaa.

Aluksi nuorisoseura toimi Niemen talossa, josta vuokrattiin sali. Siellä pidettiin ohjelmallisia iltamia, joihin oviraha oli 50 penniä. Syksyllä 1908 päästiin siirtymään omaan taloon. Seuran toiminta vakiintui siten, että keskikesällä järjestettiin kesäjuhlat, syyskesällä syys-juhlat sekä nuorisoseurapäivänä, marianpäivänä hiihtokilpailut juhlailtamineen. Hiihtokilpailuja oli toisina talvina useitakin. Kesäisin pidettiin urheilukilpailuja.

Oma talo siis kuitenkin seuralle saatiin, vaikka seuran kassassa oli vain 1000 mk rahaa. Ylikulpilta Putaantörmältä vuokrattiin 2.500 m:n suuruinen tontti 50 vuodeksi ja pankki-vekselien turvin uskallettiin talo lähinnä talkoovoimin sitten pystyttää.

Muistona kylämme ensimmäisestä seurantalosta yhteislaulu: KALLIOLLE KUKKULALLE


1920-LUKU

Heinäkuussa 1920 pidettiin Saarenkylässä keskusseuran vuosikokous ja kesäjuhla. Juhlapuheissa käsiteltiin mm. sitä, mikä merkitys oikein käytetyllä nuoruuden ajalla on yksilöiden ja kansojen elämässä sekä miten tärkeää nuorison on oppia säästäväisyyttä.

Johtaja J.E. Tuompo toi esille kieltolain siunauksellisen vaikutuksen ja hän kehoitti erityisesti nuorisoseuraväkeä toimimaan niin, että lakia ehkäisevät vaikutukset vähitellen kokonaan häviäisivät. Myös v. 1923 elokuussa pidetyssä perheiltamassa seuran esimies H. Anttila käsitteli puheessaan jatkuvaa viinan käyttöä nuorten miesten keskuudessa. Aili Niemi toi esille, mihin kaikkeen juoppous voi johtaa: murhiin, vankiloihin ja ennenaikaiseen kuolemaan. Seuraavasta Pyrkijä-lehdestä voitiin kuitenkin lukea seuraava kommentti:

" Valitettavaa vain, että onnistunutta perheiltamaa häiritsivät muutamat juopot sotilas- ja siviilihenkilöt, jotka tavan mukaan hoippuivat ympäri salia. Järjestysmies näkyi yksinään olevan aivan voimaton saamaan juopuneita pois kokoushuoneesta." (Pyrkijä 1923, s. 245.)

Näihin aikoihin järjestysvalta kehoitti seuraa rakentamaan putkan seurantalon läheisyyteen. Tätä tarkoitusta varten ostettiin Alapoikelan vanha aitta ja siirrettiin se seurantalon tontille.

"Viinan kiroista" huolimatta seuran toiminta oli erittäin vilkasta, monenlaisia juhlia ja kilpailuja pidettiin. Mm v. 1924 piti keskusseura Saarenkylässä onnistuneet neuvontakurssit, joille osallistui paitsi 40 varsinaista osanottajaa, niin myös joka ilta saman verran innostuneita kuulijoita.

Seurammehan oli muuten merkitty yhdistysrekisteriin v. 1921 ja mm Pyrkijä-lehdessä oli seurantalomme kuva ja maininta, että se on maailman pohjoisin ns.talo.

Tämän 20-luvun muistoksi valitsimme jostakin syystä yhteislauluksi TYÖMIEHEN LAUANTAIN



1930- LUKU

Nuorisoseuramme järjesti ensimmäiset äitienpäiväjuhlat vuonna 1930. Tuolloin todettiin myös, että seurantalomme on liian pieni. Niinpä laadittiin laajennussuunnitelma, jonka mukaan rakennusta pidennettäisiin näyttämön verran ja pohjoispuolelle tehtäisiin ravintola. Täm ajatus ei kuitenkaan toteutunut . Sen sijaan salin lämmityslaitteet ja lattia uusittiin sekä rakennettiin eteinen eli koppero. Palokunnan talolta ostettiin penkit.

Seurantalon pesutalkoista kerrottiin seuraavaa: " Pesutalkoot kestivät usein myöhään yöhön ja silloin pestiin koko talo kauttaaltaan. Pesutalkoissa oli useinkin soittaja, jonka antamien sävelten tahdissa pesu suoritettiin ja lopuksi pidettiin sitten talkootanssit." Nykyisin eivät tämän talon siivoustalkoot oikein tahdo vetää talkoolaisia, lieneekö vika siinä, ettei meillä ole ollut sitä soittajaa tahdittamassa.

Tältä ajalta on vanhemman väen mieleen jääneet römppätanssit. Näitä pidettiin koko viikon ajan ja seurantalo oli runsaasti kansoitettu. Samoin silloin, kun Rovaniemen kauppalassa ei saanut pitää tansseja oli seurantalo tupasen täynnä.

1930-luvun loppupuolelle asti seuran toiminta oli siis edelleen erittäin vilkasta. Sodan tuhoilta on säästynyt pöytäkirja, jossa on seuraava muistiinpano:

"Kahvi-ilta pidettiin ns:n talolla 14. syyskuuta 1939 . Iltamatulot luovutettiin Kannaksen linnoituksen hyväksi."

Tuon kunnioitettavan tapahtuman muistoksi yhteislaulu ME KAHVILASSA ISTUTTIHIN


1940- luku

Sodan aikana nuorisoseuran toiminnassa oli luonnollisesti hiljaiseloa. Seurantaloa käytettiin monenlaisten ihmisten majoituspaikkana. Syksyllä 1944 saksalaiset tuhosivat talon. Korvausta valtiolta hakivat seuran puolesta Hannes ja Matti Hiukka. Valtiovarainministeriö myönsikin rahaa 102 000 markkaa.

Saksalaisilta oli jäänyt Hirsirinteelle polttamatta muutamia parakkeja ja niissä voitiin pitää tansseja ja jopa pikkujoulujuhla ja uudenvuodenkarnevaalit

Marraskuussa 1945 valittiin rakennustoimikunta suunnittelemaan seurantalon jälleenrakentamista.Keväällä 1946 päätettiin rakentaa tanssilava. Rinteenmäelle tehty lava osoittautui kuitenkin kannattamattomaksi, koska se sijaitsi liian kaukana kylän keskustasta.

Vuonna 1947 aloitettiin opintokerhotoiminta, jota opettaja Esko Karinen piti koululla. Samaan aikaan alkoi kokoontua myös laulukuoro opettaja Kiveliön johdolla. Keväällä 1948 aloitettiin myös näytelmäkurssit, joiden tuloksena syntyi ensimmäiseksi näytelmä "Herttarouva ja ristikuningas". Nuorisoseuran piirissä yritettiin siis ylläpitää monenlaista toimintaa, vaikka toimivien jäsenten määrä ei ollut kovin suuri ja omia toimitiloja ei ollut. Jossakin vaiheessa suunniteltiin, että rakennettaisiin kylän seuroille yhteinen toimitalo, mutta hankkeesta luovuttiin, koska talon rahoitusta ei saatu aikaan.

Tälle vuosikymmenelle sota antoi kuitenkin selvän leimansa. Yhteislaulumme onkin ELÄMÄÄ JUOKSUHAUDOISSA.


1950-luku

Marraskuussa 1950 päätettiin hankkia seuralle oma lippu. Julistettii tunnuskilpailu, jolle asetettiin seuraavat ehdot: Tunnuksessa tulee olla kirjoitettu 'Saarenkylän Ns ja sen perustamisvuosi 1907. Muuten aihe on vapaa, mutta toivottiin kuitenkin jotakin kotiseutuaihetta tai kyläämme liittyvää. Lipun tunnukseksi hyväksyttiin sitten Väinö Viirin luonnos, jossa nuorisoseuramerkin sisällä on kuusipuu. Lippu vihittiin Kemijärven Luusuan suvipäivillä heinäkuussa 1951.

Omaa seurantaloa ei siis ollut. Kiitollisuudella muistetaan Alakulpin, Hiukan ja Pulkamon taloja, joissa saatiin kokoontua. Seuramme toimesta järjestettiin koululaisille huhtikuussa 1953 kansakoulun juhlasalissa henkiset kilpailut. Hyvällä menestyksellä seura osallistui vuotta myöhemmin Tennilässä pidettyihin ns. piirin henkisiin kilpailuihin. Vuonna 1955 seuran toiminta vilkastui todella. Muistellaan, että tuskin montakaan iltaa jäi vapaaksi, kun illat kuljettiin joko harjoituksissa tai esiintymistilaisuuksissa. Innokkuudesta puhuu sekin, että tytöt ompelivat pojille talkoilla kevättalvella VIIDET KANSALLISPUVUT. Ko. vuonna osallistui Helsingin Suursuvipäiville seurastamme 44 jäsentä. Jäsenet osallistuivat kansantanhu- ja voimisteluesityksiin sekä laulukuoroon. Kulkueessa Eero Niemi esitti lappalaispoikaa.

Koko 1950-luvun lopun toiminta jatkui erittäin vilkkaana. Vuoden 1956 Suomen Nuorison Liiton 75-vuotisjuhlilla seurallemme luovutettiin kunniakilpi. Vuoden -56 lopulla alettiin myös rakennuspuiden hankkiminen uutta seurantaloa varten. Keväällä 1957 puutavaraa olikin jo riittävästi, mutta rakennushankkeessa tuli hiljaisempi kausi aina 1964 vuoteen asti.

Koska mm. kansantanhut olivat suosittu toimintamuoto kyseisellä vuosikymmenellä, kävihän seuran tanhujoukkue esiintymässä v. 1959 jopa Hammerfestissa asti, laulamme yhdessä laulun PUNAPAULA.


1960-luku

Noin kaksikymmentä vuotta nuorisoseuralaiset olivat siis toimineet ilman omaa kokoontumispaikkaa. Syyskuussa 1964 saatiin vihdoin tehty uudelle seurantalolle 140 ihmisen talkoovoimin perustus. Keväällä 1965 itse rakentaminen saatiin sitten alulle. Rakennuksen rahoittamiseksi ryhdyttiin mm. jäsenlainakeräykseen. Loppujen lopuksi ahkeralla talkootyöllä saatiin talo vihdoin nousemaan. Helmikuun 16.päivä 1966 toimitalo esiteltiin lehdistölle ja seuraavan päivän lehdestä saatiinkin lukea:" Talkootyön ihme Saarenkylässä." Vesijohdot ja keskuslämmitys saatiin taloon v. 1969. Silloin vihdoin päästiin ainaisesta veden vinttauksesta Alasuutarin kaivolla.

Rakennustalkootöitä oli muuten kirjattu muistiin yli 5000 tuntia. Lisäksi naiset pitivät ompeluiltoja, joiden tuloksena taloon saatiin verhot, esirippukangas, 120 paria kahvikuppeja, kahvion valaisimet sekä muuta erilaista kalustoa.

Aktiivista toimintaa oli seuramme piirissä koko 60- luvun ajan. Näytelmäkerho toimi koko ajan, tosin v. 1963 ja 1964 olivat vähän hiljaisempia vuosia. Myös tanhutoimintaa oli, vaikkakin jossakin vaiheessa aktiiveja oli vain neljä paria, mutta esim. syksyllä 1966 oli tanhujoukkueessa jo 30 tanssijaa. Liikuntakerhoista mainittakoon koripallokerho, lentopallokerho, jalkapallokerho, pöytätenniskerho ja naisvoimistelijain kerho. Vuonna 1968 seuramme urheilijat perustivatkin Saarenkylän Nuorisoseuran Urheilijat- nimisen urheiluseuran, joka alkoi käyttää lyhennettä SANU.

Vuonna 1961 aloiteltiin varsinaista Kalevan Nuorten toimintaa. Jo samana vuonna osallistuttiin Koskenkylässä pidettyihin henkisiin kilpailuihin ja palkintoja tuli mm. laulusta, lausunnasta, kuorolausunnasta ja tanhuista.( Tosin muista kylistä ei ollutkaan tanhuryhmiä) Mm vuonna 1966 oli Kalevan Nuorissa mukana 57 innokasta lasta. Ohjaajakysymys todettiin vain olevan pulmana.

Suurin saavutus 1960-luvulla oli tietenkin oman seurantalon valmistuminen. Sen kunniaksi yhteislaulu MUURARI.


1970-luku

Vuonna 1971 vietettiin Suvipäiviä Rovaniemen kaupungissa. Seuramme aktiivisesta toiminnasta oli hyvänä osoituksena mm. se, että suvipäivien historialliseen kulkueeseen osallistui Saarenkylästä n. 100 henkilöä.

70-luvulla oli varsinkin lentopalloharrastus seurassamme erittäin voimakasta. Ajoittain jopa kymmenen joukkuetta pelasi seuramme riveissä. SVUL valitsi v. 1978 seuramme parhaaksi lentopalloseuraksi.

Ikäkausiurheilijoiden säännöllinen harjoittelu- ja kilpailutoiminta aloitettiin v. 1978. Se poikikin pian hyviä urheilijoita sekä hiihdon että yleisurheilun puolelta.

Tanssit olivat muodostuneet seurallemme erittäin tärkeäksi tulonlähteeksi. Perjantaisin pyöritettiin nuorisolle discoa ja lauantaina varttuneemman väen tansseja.

Aktiivisen toiminnan takia seurantalo alkoikin tuntua ahtaalta. Syyskuussa 1975 perustettiin talon laajennustoimikunta. Laajennuspäätös tehtiin kesäkuussa 1976 ja rakennustöihin alettiin heti elokuussa. Laajennuksen rahoittajaksi saatiin Rovaniemen Säästöpankki. Ensimmäiset tanssit pidettiin tässä uudessa salissa maaliskuussa 1977. Suosittuja artisteja uskallettiinkin sitten kutsua vierailulle, olivathan ihmiset innostuneet käymään tansseissa seurallamme.

Yksi sen ajan suosikeista oli mm. Erkki Junkkarinen, joten eiköhän lauleta 70-luvun muistoksi RUUSUJA HOPEAMALJASSA


1980-luku

Kun edellisen vuosikymmenen loppupuolella oli talo vihdoinkin saatu laajennettua, oli talo ahkerassa ympärivuotisessa käytössä. Lähdettäessä 80-luvulle ei seuran taloudellinen tilanne ollut kuitenkaan enää kovin hyvä, mutta onneksi saimme avustusta Opetusministeriöltä sekä lainaa Veikkaus AB:ltä. Myös huviveron poistuminen toi helpotusta tilanteeseen.

Vuosi 1981 oli nuorisoseuraliikkeen 100- vuotisjuhlavuosi. Helsingin 'pääjuhliin' matkusti seurastamme neljä linja-autolastillista väkeä, suurin osa heistä juhlilla esiintyjiä.

Vaikka taloudellinen tilanne tuntuikin joskus tosi hankalalta, jatkui toiminta silti monipuolisena. Vuonna 1984 perustivat Kalevan Nuoret oman organisaationsa seuramme sisällä. Tällöin heille tuli oman johtokunta, toimihenkilöt ja tilit. Kalevan Nuoriin on siitä lähtien kuulunut seuramme alle 16 vuotiaita kansantanssijoita ja muusikkoja.

Kymmenen vuotta sitten, vuonna 1987 vietimme seuran 80- vuotisjuhlaa. Tällöin seuran talous oli taas onneksi vakaalla pohjalla. Tämä johtui yksinkertaisesti siitä, että tanssit kokosivat taas runsaasti väkeä ja seuran talkootoimintakin oli virkistynyt.

Vuonna 1988 valittiinkin seuramme sitten VUODEN NUORISOSEURAKSI. Valinnan perusteina olivat seuran laaja ja tasokas nuorison kulttuuritoiminta ja esimerkillisen aktiivinen talkootoiminta. Myös lentopallotoiminnan vireys oli yksi valinnan kriteereistä.

Vuonna 1989 otettiin käyttöön Saarenkylän uusi urheilukenttä. Ko vuonna käynnistyi myös jalkapallotoiminta seurassamme. Peräti 200 junioria liittyi ko toimintaan. Myös yleisurheilu piristyi kentän saamisen myötä.

Koska kuitenkin tanssi-illat ovat olleet tälläkin vuosikymmenellä tärkein seuran tulolähde, laulamme yhdessä suositun tanssikappaleen SATUMAA.


1990-luku

Vuonna 1990 myönnettiin Saarenkylän kansantanssijoille Rovaniemen maalaiskunnan taidepalkinto. Samana vuonna valtakunnallisissa Koululiikuntaliiton järjestämissä kansantanssikilpailuissa olivat Saarenkylän ryhmät kiistatta sarjojensa parhaita. Koko 90-luvun ovatkin Siepakat, Sirpakat, Pikkupyörijät ja Kalevan Nuoret olleet näyttävästi esillä erilaisissa tilaisuuksissa ja kilpailuissa eri puolilla maatamme.

Seuramme on kansantanssiryhmien ansiosta luonut monia kansainvälisiä yhteyksiä. Eipä taida olla montakaan maata maapallolla, jossa Saarenkylän tanssiryhmät eivät ole kohta käyneet vierailulla. Kansainväliset AC-festivaalit Napapiirillä tulivat kuvaan myös vuonna 1990.

Ko festivaaleja ryhmämme ovat pitäneet jo kuusi kertaa.

Vuonna 1992 saarenkylän kansantanssiryhmät valittiinkin vuoden kansantanssiyhtyeeksi.

Tämän valinnan teki Pispalan Sottiisi. Tuota kunniamainintaa Tampereelta oli hakemassa lähes 200 tanssijaa ja soittajaa seurastamme.

90-luvun alussa myös lentopallossa varsinkin junioripoikien taholta koettiin onnistumisia.

Vuonna 1990 poikien C-, D- ja E- joukkueet voittivat piirinmestaruuden ja SM- karsintasarjassa D-pojat tulivat toiseksi. Samaa linjaa jatkettiin seuraavanakin vuonna.

Nykyvuosina lentopalloilussa SANU:n värit ovat olleet parhaiten edustettuina kakkossarjassa.

Niin miesten kuin naistenkin ykkösjoukkueet pelaavat kakkosessa, lisäksi toiminnassa on naisjoukkue, joka pelaa kolmossarjassa.

Viime vuosikymmenen lopulla seurantalon taakse saatu urheilukenttä on osoittautunut maalaiskunnalle hyväksi satsaukseksi. Reippaitten vetäjien ansiosta osallistuu SANU:n yleisurheilutoimintaan vuosittain toistasataa nuorta. Lukemattomien piirimestaruuksien lisäksi on saavutettu monenvärisiä mitaleja myös Suomen mestaruustasolla. Vetäjät ovat panostaneet erityisesti vietijuoksuun ja tänä kesänä saavutettiinkin Suomen mestaruus tyttöjen 4X400 m:n viestissä. Urheilukentältä ovat puuttuneet tähän asti heittopaikat, mutta kunhan ne saadaan kuntoon, eiköhän myös sieltä puolelta ala löytyä harrastajia.

Viime vuonna urheilupuolella aloitettiin salibandytoiminta. Aika näyttää, miten kyseinen toiminta alkaa kiinnostaa nuorisoa.

Seuramme on siis toiminnaltaan tosi vireä. Harrastajia riittää niin paljon, että varsinkin kansantanssijat joutuvat suurimman osan harjoituksista pitämään läheisillä kouluilla. Seurantaloa pyritään kunnostamaan joka vuosi 'toiminnallisempaan' suuntaan riipuen aina opetusministeriöltä saatavista avustuksista. Viime kesänä talomme keittiö sai aivan uuden ilmeen ja mahdollistaa sen, että eri ryhmät voivat nyt järjestää talossa omia juhliaan tai muita kokoontumisia, joissa kunnon keittiö on tarpeen. Uuden keittiön ansiosta taloa voidaan myös vuokrata ulkopuolisille vaikkapa erilaisten perhejuhlien pitopaikaksi. Ensi kesän tavoitteena on rakentaa haitariseinä pienen ja ison salin välille. Näin saadaan mahdollisuus kahdelle ryhmälle harjoitella yhtä aikaa.

Seuran talous on aina perustunut suurimmaksi osaksi tanssi-illoista saataviin tuloihin. 90-luvulla eivät tanssit kuitenkaan ole vetäneet kovin paljon väkeä ja siitä syystä viime vuodet onkin eletty tarkan markan vuosia. Uutena yrityksenä opettaa lähiseudun väki tanssimaan ja sitä myöten innostumaan käymään tanssi-illoissa on tänä syksynä aloitettavat vakiotanssikurssit. Toivomme vain, että hanke onnistuu.

Nuorisoseuratyö on aina perustunut talkoohenkeen. Ison talon vuosittaiset menot ovat suuret. Pääseuralla ei ole mahdollisuuksia esim. siivoojien tai ravintolahenkilökunnan palkkaamiseen. Näissä töissä tarvittaisiin juuri talkoolaisia, joista kuitenkin on viime aikoina ollut kovastikin pula. Luulen, että monellakin lasten vanhemmista olisi aikaa, mutta onko niin, että uudet sukupolvet eivät enää ymmärrä talkootyön merkitystä. Että kaikesta työstä ei saakaan palkkaa. Talkootyömaaltahan saattaa löytää mukavia, samanhenkisiä ystäviä, joiden kanssa yhdessä saamme pitää kunnossa taloa, jossa taas ensi talvenakin satojen perheiden nuoret saavat harrastaa ja tavata kavereitaan. Komeaa taloa, joka tullee seisomaan keskellä Saarenkylää vielä vuosikymmeniä ja todistaa olemassaolollaan nuorisoseurahengen voiman.

Itkuun ei siis näillä näkymin ole ainakaan vielä aihetta, vaikka viimeisessä yhteislaulussa itkusta puhutaankin. 90- luvun lauluksi valitsimme TÄÄLLÄ POHJANTÄHDEN ALLA


Kuvia historian varrelta